Vettä on tullut viime päivinä kuin esteristä. Sadepäivien iloksi emäntä on leikkinyt töihin lähtöä ja käynyt aamupäivisin tutkimassa alennusmyyntejä, ja koirat ovat olleet keskenään kotona. Hyvin on mennyt, vaikka ovat olleet vapaasti samassa tilassa. Puruluut voi jättää vapaasti esille, kunhan niitä vain on molemmille. Yleensä unista porukkaa on ollut vastassa, kun olen tullut kotiin. Jatkossa työpäivien pidempiä yksioloja ajatellen huusholli aiotaan kyllä jakaa kahteen osaan niin, että Mindy on keittiössä ja Rilla muualla asunnossa. Sitä varten isä teki meille komean aidan keittiön ja olohuoneen välille.

Haukkukeitaalla on vierailtu Mindyn kanssa ahkerasti. Eilen siellä oli epäviralliset agi-kisat ja siis mainio tilaisuus koirien ja ihmisten tapaamiseen. Meillä olikin oikein mukavaa, nähtiin tuttuja ja Mindy oli tosi reipas. Haukkuvat koirat eivät enää pelota. Ja vieraat rauhalliset koirat kiinnostavat jo kovasti. Minua yllätti pennun kontaktihakuisuus noinkin vilkkaassa paikassa. Onneksi oli runsaasti nappuloita mukana, pitihän niin hieno kontakti palkita.

Kodin lähellä oli pieni kaivuu-työmaa ja siinä piti tietenkin käydä kävelemässä pennun kanssa. Yksi työmiehistä tuli tervehtimään pentua ja toinen jutteli sille kuorma-auton ohjaamosta. Käveltiin ihan ison työssä olevan kaivinkoneen ohi, eikä Mindy välittänyt siitä mitään.

Autoilu on nyt alkanut sujua paremmin. Yksinäänkin Mindy matkustaa lähes hiljaa, vain muutama satunnainen vingahdus kuului eilisillan ajelulla.