Pikku pentusemme on huomenna jo 6 kk! Ei se mikään pikkarainen enää olekaan, vaan jämäkkä tyttö. Vahva kroppa ja pehmoinen luonne, aina iloinen ja hyväntuulinen. 

Kuva: Minna Väänänen

Mindyn tokoiluissa ollaan aika lailla samassa, suurta edistystä ei ole tehty. Sivulletulossa on vielä pieni käsiapu. Sivulletuloa on otettu myös matkan päästä niin että avustaja pitää koirasta kiinni (aion ottaa toko-luoksetulon suoraan sivulle). Istumiseen ja seisomiseen on alettu ottaa pientä pysymistä. Maahanmenossa on vielä käsiapu, ja siihenkin on otettu vähän pysymistä. Noudon alkeita treenataan. Ruutuun makupalakupille juoksee jo lähes täydeltä matkalta, pieni neropatti. Hyppyä yhdellä laudalla on otettu myös makupalakupille. Kontaktikävely on aikamoista pomppimista. Varsinaista seuraamista on otettu tyyliin puoli askelta eteenpäin ja saatu niissä onnistumistakin. Hitaasti hyvä tulee. Jatkamme toko-treenejä hallissa OKK:n tokoryhmässä, jota vetää Sanna Raumala. Harjoitukset alkavat ensi sunnuntaina, treenivuoro on meillä klo 17-18. Kotona treenaillaan ulkona aina sään salliessa pikku pätkiä. Hallikaudella on tarkoitus käydä myös nätö-treeneissä Mindyn kanssa. Jos sitä vaikka joskus innostuisi näytelmissä käyttämään. Ja muutenkin nätö-treenit on hyviä, kun siellä on vieraita ihmisiä ja koiria hallin täydeltä.

Agilityä ei ole nyt maisteltu Mindyn kanssa, treenit jatkuvat sitten kun aloitamme varsinaisen alkeiskurssin. Täytyy myös tunnustaa, että jälkitreenit on meillä jääneet nyt täysin. Onhan se jäljestys ihan kivaa, mutta mutta... se on vain niin, että meikäläistä viehättää enemmän nämä siistit kenttälajit. Toko siksi, kun sitä on niin nopsa ja mukava treenata missä ja milloin vain. Ja agility siksi, kun se on niin vauhdikasta ja hauskaa. Eli odottelen edelleen sitä pk-kärpäsen puremaa...

Rilla ja Mindy leikkii entistä paremmin yhdessä. Mindy on jo kokonsakin ansiosta nyt tasaveroisempi ja vauhdissa myös. Omat juoksu- ja väijymisleikit niillä on, sekä esim. mökillä arkki-vihollinen kanisteri, jota toinen raatelee kahvasta kiinni pitäen ja toinen yrittää saada otetta kulmasta. Mutta ihmisen ei kannata mennä siihen kolmanneksi pyöräksi, vaikka Rilla kerjääkin. Silloin Rilla käy mustasukkaiseksi ja rähisee pennulle.

Vieraita, eri rotuisia koiria mukavissa merkeissä emme ole Mindyn kanssa tavanneet kovin usein taikka paljon. Itse asiassa aivan liian vähän. Sen sijaan irto-koirat on hätyytelleet meitä ihan tarpeeksi usein. Mitään ei ole onneksi sattunut.

Rilla muuten kävi eilen osteopaatilla. Oli aika nopea käsittely, ei niin perusteellinen kuin Leena Piiralla. Mutta mitäpä siitä, jos toimii. Jotain jumeja ja lukkoja kuulemma oli rangassa, rintarangan alueella ja sitten ihan 1. nikaman luona. Pienellä käsittelyllä osteopaatti sai ne auki, ja lupasi että nyt tulee koiraan vauhtia lisää! Huomenna se sitten nähdään agi-treeneissä. Ainakin tänään Rilla on ollut erittäin hyvän tuulinen. Kaverin eli Pirkon koiralla oli pahemmat jumit ja käytämme häntä siellä tällä viikolla vielä uudestaan. Jos Nupen vaivat helpottaa, niin uskon että hoito on hyvää. Sitten käytämme kyllä koiria tämän osteopaatin luona säännöllisesti.