Kevät alkoikin sitten ihan rytinällä. Kiirastorstaina kotona oli 8 astetta lämmintä ja kun ajettiin mökille, mittari näytti parhaimmilllaan 10 astetta. Ja aurinko paistoi. Mökillä pikkutiet oli kamalassa kunnossa, sohjoiset ja pehmeät. Ihme ettei jääty mihinkään kiinni. Onneksi lumilinkomies kävi ajamassa ne puhtaiksi. Nyt on tiet jo sulat, märät ja rapaiset. Mutta se ei haittaa, pääasia että kevät  nyt etenee. Luntakin on vielä sen verran, että koirat saa kinoksessa hypytettyä ns. puhtaiksi.

Kaikenlaista sitä on saanut nähdä ja yksi ikimuistoinen juttu sattui tänä pääsiäisenä, kun noin 8 collieta yritti tulla meidän kimppuun yhdestä pihasta lenkin varrella. Ainahan ne tulee sieltä,  vaihtelevina määrinä. Olemme saaneet harjoitella irtokoirien torjuntaa tosi paljon. Mutta se, kun Jari torjui ja ajoi takaisin noin ison lauman oli kyllä näkemisen arvoinen tapaus. Pari niistä koirista oli aika sitkeitä, mutta kyllä nekin sitten uskoi, ettei Jarin ohi mennä. Jari on meidän sankari  

Mindyn kanssa on reenattu seuraamista parin viikon ajan joka ikinen päivä. Tarkkana pitää olla, mutta nyt tuntuu, että se on hoksannut että se paikkakin on tärkeä juttu. En anna enää edistää yhtään. Kovasti tietysti leikitään palkaksi, eikä tehdä liian pitkää treeniä. 

Järven jäälle ei päästy tänä talvena ollenkaan, vaikka oli niin pitkät pakkasjaksot. Ensin jäällä oli paksusti lunta ja nyt jo vettä.   

Mindy kohta 2 v.