Tänä aamuna tein Rillalle kunnon jäljen. Ilma oli aurinkoinen, 11 astetta lämmintä ja tuuli heikkoa. Löysin mökin läheltä hyvän jälkimetstän, aluskasvillisuus kanervaa ja marjoja, eikä kauheaa ryteikköä. Jälki oli ehkä noin ½ km pitkä, Rillan pisin jälki tähän saakka. Laitoin silloin tällöin askeleisiin juustopaloja. Se taisi syödä ne kaikki. Lisäksi jäljellä oli eka kertaa keppejä. Niitä oli 3 kpl: 2 jäljellä ja viimeinen lopussa. Tämän oli tarkoitus olla vain testi, huomaako Rilla niitä.

Hain sitten Rillan autosta ja se oli ihan intopiukeana, kun laitettiin jäljestysvaljaat päälle. Menimme sähkölinjaa, ns. janaa, ja hienosti se bongasi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Alussa oli vähän liikaa vauhtia, mutta nopeasti se rauhoittui. Itse jäljestys sujui hienosti, ainoastaan ekassa kunnon kulmassa se jäi vähän pyörimään, mutta lähti sitten jäljelle. Ekan kepin kohdalla Rilla meni ensin pari askelta sen yli ja palasi sitten kummissan kepille: mikä tämä on? Kehuin kun sen haisteli keppiä ja se nosti sen minulle. Annoin herkkua ja päästin takaisin jäljelle. Tokan kepin se otti jo varmemmin. Taitava tyttö! Loppu jälki meni myötämaahan ja vastatuuleen aika nopeasti. Viimeinen keppi löytyi ja sillä sitten leikittiin vähän. Kylläpä olimme molemmat tyytyväisiä. Täytyy ruveta tekemään tällainen kunnon jälki Rillalle kerran viikkoon. Lisäksi voisi vahvistaa keppi-ilmaisua tekemällä keppi-ruutua. Jäljen pitäisi antaa myös vanhentua pidempään.

Taidanpa tehdä tänään Mindyllekin pikku jäljen tuohon jäkälän peittämälle kalliolle. Päiväruokanappulat on jo turpoamassa sitä varten.