Eilen oli Mindyn halli-treenivuoro. Jokohan minä nyt lopultakin opin, ettei mökkiviikonlopun päälle kannata yrittää mitään treenejä. Kun ollaan viikonloppu oltu yhdessä ja touhuttu paljon ulkona, ei pikku koiralla ole enää sunnuntai-iltana kauheasti energiaa varastossa. Ihmekö tuo, koska olen minä itsekin väsynyt ulkoilusta ja matkustamisesta. Meillä siis toko-puolella haasteet on enemmän vauhdikkaan ja iloisen tekemisen säilyttämisessä kuin vaikkapa liiallisen kiihtymisen puolella. Mindy on temperamentiltaan aika rauhallinen ja sen kanssa kannattaa treenailla, kun se on hyvin levännyt.

No, eiliset treenit sain pidettyä kasassa ja jotakuinkin onnistumaan, kun otin pikku pätkiä ja annoin Mindyn huilata aina välillä. Ja eiliseen sisältyi hyvä yllätys-harjoitus, eli hallin katolta pudotettiin samalla lunta, oikein paukutettiin seinää ulkopuolelta, ja sitten lumet suhisi alas. Eikä Mindy välittänyt mitään. Hienoa! 

Rillalla on sen sijaan ollut vaikeaa lauhojen ilmojen kanssa. Se on nyt laajentanut alkuperäisen pelkonsa, eli katolta putoavan lumen pelon, lauhan sään pelkoon. Siinäpä sitä onkin poisoppimista. Rilla on kyllä opettanut meille paljon käytännön elämästä pehmeän ja äänipelkoisen koiran kanssa. Aikanaan kärsin kovasti, kun en osaa Rillaa korjata enkä auttaa. Mutta Mindy on ollut tavallaan balsamia sielulle, kun se on niin tervejärkinen ja reipas. Ja ehkä Rillakin vähän skarppaa Mindyn ansiosta.

Mutta takaisin tokoon. Ensi viikonloppuna meillä onkin luvassa Mindyn kanssa oikein toko-turnajaiset, kun Päivi Lammisen tokovalmennus on sekä pe-iltana että la-aamuna, tunti kerrallaan. Saapa nähdä, miten meillä laiskimuksilla kunto kestää